Krapulakeijut

Nuorgamin Rygäsmiopiston tutkimuksia


Aloitatko illan lompakko täynnä seteleitä ja heräät aamulla pussissasi vain kaupan kassakuitti, pari euroa ja kourallinen senttejä? Peittääkö kieltäsi aamulla sitkeä ja kammottavan makuinen epämääräinen tahna? Jos vastaat molempiin kohtiin ”kyllä” on varsin selvää, että juopottelusi on houkutellut paikalle krapulakeijuja.


Pahanilkiset krapulakeijut vievät rahasi, paskovat suuhusi ja nauravat räkäisesti päälle. Lisäksi krapulakeijun taikasauvan kosketus tyhjentää muistisi, jolloin joudut kyselemään edellisillan tapahtumista kavereiltasi … ja he taas kertovat sinulle juuri ne tapahtumat, joita et missään tapauksessa haluaisi muistaa. Krapulakeijut vihaavat tupakoitsijoita ja paskovat näiden suihin useammin kuin muiden.


Kun nukahdat… se tapahtuu! Lattianraoista ja kukkaruukkujen takaa marssii esiin armeija möriseviä pikkuruisia peikkoja, jotka suustasi tuleva alkoholin tuoksu on houkutellut paikalle. Janoiset jysäripeikot hyökivät suusi ja sieraintesi kautta elimistöösi tarkoituksenaan suunnistaa vatsaasi siellä muhivan oluen ja viinan vuoksi.

Luonnostaan tyhminä ja hidasälyisinä jysäripeikot eivät kuitenkaan ikinä löydä perille, vaan eksyvät pääsi sisälle, josta ne eivät enää löydä tietä ulos. Epätoivoiset jysäripeikot tarttuvat tällöin moukareihin, nuijiin, varstoihin, seipäisiin ynnä muihin astaloihin ja alkavat takoa kallosi sisäpuolta halki vapauteen päästäkseen.

Peikot kuolevat nälkään ja hapen puutteeseen ennen kuin ehtivät saada aikaan todellista tuhoa, mutta sitä ennen sinulla on edessäsi monta piinallista tuntia.


Joissakin pulloissa asustaa humalatonttuja. Nämä leppoisat olennot elävät elämäänsä kelluen alkoholipitoisessa nesteessä kaikessa rauhassa, kunnes pullo korkataan ja joku kohottaa sen huulilleen.

Kurkkutorvea pitkin alas mahalaukkuun putoavat tontut huomaavat kauhukseen autuaan elinympäristönsä vaihtuneen vatsahappojen, kahvin ja puoliksi sulaneen ruuan täyttämään hornankattilaan. Kunhan alkushokki on haihtunut, muutoin niin rauhalliset humalatontut joutuvat mielettömän paniikin valtaan ja alkavat potkia, rimpuilla ja puskea päätään mahalaukun seinämiin. Tämä aiheuttaa hyvin epämiellyttävän tunteen epäonnisen kännikalan vatsassa.

Tonttujen määrästä ja juhlijan yleiskunnosta riippuu kuolevatko tontut hiljalleen vatsan sisälle vai tapahtuuko joukkopako suun kautta. Jälkimmäisestä ilmiöstä käytetään jostakin syystä nimitystä ”laatta lentää”… ehkä tontut on joskus assosioitu rakentamiseen.


Yrität ylittää kadun ja kävelet päin lyhtypylvästä. Suuntaat kulkusi pensaikkoon lievittääksesi virtsarakkosi painetta ja yhtäkkiä oletkin turvallasi muurahaispesässä. Yrität avata olutpullon, mutta amputoitkin toisen peukalosi pullonavaajalla. Mikäli näin käy, tiedät metelöintisi herättäneen äreän menninkäisen – mustelmaahisen.

Ihmissilmälle näkymätön mustelmaahinen vihaa syvästi rauhanhäiritsijöitä ja kostoksi tönii, tyrkkii ja kampittaa näitä parhaansa mukaan tarkoituksenaan saada nämä telomaan itsensä mahdollisimman pahasti. Mikäli luulet, että mustelmaahinen on kimpussasi, mene rauhallisesti makuulle ja makaa liikkumatta paikoillasi – lopulta se kyllästyy ja lähtee pois.


Äreät, oikukkaat ja alati pahantuuliset räyhähenget jakaantuvat useisiin epämiellyttäviin alalajeihin. Kaikki lajit tartuttavat uhrinsa menemällä tämän verenkiertoon, jossa ne aiheuttavat ns. ”pahaa verta”.

Eräät alalajit yllyttävät tuhoamaan julkista tai yksityistä irtaimistoa, toiset pakottavat sinut haastamaan riitaa muiden ihmisten kanssa (aivan liian usein riitakumppanina on iso, ruma ja karvainen bodari tai kymmenpäinen skinilauma).

Tietyt henkilöt ovat alttiimpia riivatuksi tulemiselle kuin toiset. Katolinen kirkko ja herännäiset kristityt ovat yrittäneet parantaa riivattuja rukouksin ja raamatunlausein (huonolla menestyksellä), mutta omasta mielestäni paras hoitomuoto on edelleenkin potilaan päänahan hieronta kovalla materiaalilla. Tämä jo kivikaudelta periytyvä hoitomuoto tunnetaan veikeällä nimellä ”nuijanukutus”.

Eräs räyhähenkien alalajeista on nimeltään Örmy. Örmyn vaivaama ihminen istuu vaiti yksin pimeässä nurkassa ja tuijottaa lasinpohjaa kasvoillaan ilme, joka pysäyttäisi jopa käsistä karanneen puskutraktorinkin. Kierrä Örmyn uhri mahdollisimman kaukaa.


Jorinapirut ovat kaukaista sukua räyhähengille. Ilmojen halki liikkuessaan jorinapiru saattaa sukeltaa humalaisen korvan kautta aivoihin, joissa pahahenki sulkee välittömästi kaiken ajattelukyvyn sekä kaikki aistit.

Jorinapirun valtaama uhri yleensä liimautuu tiettyyn henkilöön ja jankkaa tälle mielipiteitään tylsimmästä ja kuivimmasta mahdollisesta aiheesta. Uhri toistaa samoja lauseita yhä uudelleen ja uudelleen ja viljelee näiden välissä fraaseja kuten ”v..ttu niinku”, ”kylläsätajuut” ja ”tiätsä silleen tota niinku”. Lopulta jorinapirun lamaannuttava vaikutus lakkauttaa aivoista puhe- ja liikuntakyvynkin, jolloin uhri vajoaa sammuneena maahan kaikkien helpotukseksi.


Yletön alkoholin käyttö saattaa houkutella paikalle Kalman, joka tahtoo viedä innokkaan juhlijan kotiinsa jatkoille. Kalman mukaan lähteneen juhlijan tunnistaa kalpeasta ihosta, pulssin ja hengituksen pysähtymisestä sekä lautumista ruumiissa. Tällöin ei voi tehdä juuri muuta kuin todeta tilanteen, ilmoittaa viranomaisille ja kohottaa malja edesmenneen muistolle.

Tämä empiirinen tutkimus julkaistaan Nuorgamin Rygäsmiopiston opinnäytetyönä otsikolla ”Katoavaa kansanperinnettä”. Lisätietoja tutkimuksesta antaa karkauspäivisin kello 11:58 – 12:03 Helsingin Senaatintorilla lyhyenläntä töröhattuinen mies, …toistan töröhattuinen mies.

Esityksen esilletuonnissa avusti: Aki Pitkäjärvi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s