Talvisia yllätyksiä


Kuluva talvi on ollut jo tähänkin saakka yllätyksiä täynnä. Osa lähes vuosittain toteutuvia yllätyksiä (joillakin seuduin) ja osa harvemmin eteen osuvia sellaisia. Onpa joukkoon ilmaantunut sellainenkin, ettei allekirjoittanut ole moista aiemmin joutunut todistamaan.

Viimeaikojen lumimyrskyt ovat kulkeneet kuin köyhän talon porsaat, perätoukuria Pohjanmereltä eteläiselle Itämerelle ja siellä lounaasta koilliseen rynnistäen Lounais- ja Etelä Suomen kimppuun. Näiden vekkulien aikaansaannoksia on saanut kyllä olla lapioimassa pihatieltä korkeiksi kasoiksi suorastaan selkä vääränä.

Tämän ja pitkään kestäneiden reilujen pakkasten seurauksena merijää on pakkautunut Saaristomeren eteläreunalle paksuksi ahtojäävyöhykkeeksi, joka on lähes motittanut Tukholmaan johtavat saaristoväylät. Ainahan näillä reiteillä talvisin jäitä on piisannut, mutta aste-erot ovat tällä kertaa olleet suorastaan merkitykselliset. Vaikea jäätilanne on päässyt häiritsemään jopa tavallisesti niin säännöllistä risteilyliikennettä Suomen ja Ruotsin välillä. Tämä on allekirjoittaneelle ennen kokematonta, vaikka Iltasanomat (6.3.2010) osasi kertoa vastaavien olosuhteiden vallinneen myös talvella 1987. Eipä tainnut tuolloin olla merelle asiaa.

Lieneekö sitten kaikki 1987 laivoilla työskennelleet jo eläköityneet tai vaihtaneet alaa, kun talvella 2010 suunnilleen kaikki on opeteltava ruohonjuuritasolta alkaen uudelleen. Tämän demonstraationa Tukholman laivaväylillä kökötti jumissa vajaan viikon aikana pitkälti yli neljäkymmentä isoa alusta, joista mm. Viking Amorella ja Finfellow alukset suorastaan kajauttivat toisiaan päin jäiden ja tuulen puristamana. Henkilövahingoilta toki vältyttiin, mutta komeat ”pusut” näkynevät vielä pitkään Viking Amorellan ahterissa.

Omat opettelunsa näyttää olevan myös merenkulkuviranomaisilla. Millaista laatua osoittaa merenkululle annettu jäätilannevaroitus klo 16:45, kun alukset ovat jo törmänneet toisiinsa klo 16:10? Jäiden kertyminen ei suinkaan tapahtunut ”sormia napsauttamalla” vaan vähitellen ja jopa niin yksinkertaiset asiat kuin väyläluotsien saaminen töihin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan vaikutti tällä kerralla ylivoimaiselta. Kun Furusundin väylälle ei saada jäänmurtoapua, niin alukset joudutaan ohjaamaan Sandholmin eteläisemmälle reitille, jota yleensä ei käytetä kuin Tukholma-Tallinna/Riika -reiteillä. Liikennöivien alusten päällystöllä ei ole linjaluotsauspätevyyttä Sandholmissa vaan yleensä vain Furusundissa, joten ulkopuoliset luotsit eivät tahdo riittää. Jäänmurtokaluston kohdetamisessakin voidaan osoittaa arvosteltavaa.


Tällä kerralla sattuma toi nämä tapahtumat minulle henkilökohtaisesti konkreettisiksi, olin näet perheeni kanssa hiihtoloman kunniaksi risteilyllä tässä samassa sopassa. Ensimmäinen vinkki ongelmista ilmaantui, kun isäni soitti kännykkääni terminaalin aulassa puolisen tuntia ennen aikatauluun merkittyä lähtöaikaa. Puhelun perusteella kuulin jumissa olevista aluksista Tukholman päässä ja Amorellan/Finfellown törmäyksestä, mutta mitäpä meillä lomalaisilla olisi asiaan ollut mitään sanomista, joten nousimme Silja Europaan parikymmentä minuuttia normaaliaikataulua myöhemmin.

Hyttiin asettumisessa ja vastaavassa ei tullut tuota kelloa juuri katseltua, mutta baarissa pistäytyessäni jouduin hämmästelemään baarimestarille laivan olematonta kulkuvauhtia; kökötimme näet edelleen satamalaituriin kiinnitettyinä Turussa. Baarimikko tiesi kertoa, että Viking Line oli järjestänyt Amorellalta rannalle jääneille paikkoja alukseen ja tämän operaation vaatima aika lykkäsi lähtöämme toista tuntia; täytyihän näidenkin matkustajien autoja varten laivan perä avata uudelleen.

No mitäpä sitä murehtimaan vaan hyökkäsimme sutena laivan iltaohjelman pariin ja merellisen iloittelun jälkeen vetäydyimme hyttiimme kisailemaan kuorsauksen kuuluvuudesta. Koko yön laiva kulki tasaisesti ja vakaasti, käytännössä täysin keinumatta, joskin harvakseltaan jostakin kaukaisuudesta kuului jännitteellä olevan jään rikkoutumisesta kertovia räsähdyksiä. Tähän äänimaisemaan oli erittäin helppo tottua.

Kuten kaikki näillä 24-h risteilyillä käyneet tietävät, on aikataulun mukainen saapumisaika Tukholmaan suorastaan hävyttömän aikainen, aamukuudelta paikallista aikaa tai seitsemältä Suomen aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että meriaamiainen on katettuna hyvissä ajoin ennen satamaan saapumista ja nämä detalijit päissämme olimme valinneet heräämisajankohdaksi puoli kuusi Suomen aikaa.

Aamiaispöydässä vihdoin alkoi tilanne vähitellen avautua, kun maisemat laivan ikkunasta olivat totaalisen oudot ja niiden vaihtumisvauhtikin erinomaisen verkkainen. Lukuisia kertoja Turku-Tukholma reittiä purjehtineena minulla on kyllä varsin hyvä näkemys siitä, millaiselta Tukholman saariston pitäisi näyttää ja tällä kerralla silmieni eteen avautui pelkkää outoutta horisontin ympäri. Myös aluksen vauhti oli vähentynyt aivan ryömintämoodiin. Mukana ollut gps-piirteellä varustettu puhelin antoi geosateliitin kertomana paikaksi pisteen hieman Sandholmin itäpuolella ja kulkuvauhdiksi kokonaiset 5 km/h.

Kellon lähestyessä alkuperäisen aikataulun mukaista perille saapumisaikaa, laivakuulutus tiesi kertoa aluksen olevan poikkeuksellisten jääolosuhteiden johdosta myöhässä aikataulustaan ja esitti parhaana arvionaan uudeksi saapumisajaksi n. 11:30 paikallista aikaa. Ostamamme aamiaiskupongit saimme pitää ja käyttää laivan muissa ostospisteissä varustamon tarjotessa myöhästymisestä johtuen tämänkertaisen aamiaisen. No mikäpä hätä meillä oli, joten laivan taxfree myymälä sai aamiaiskuponkien edestä aiemmin suunnittelematonta liiketoimintaa.

Perheemme laivamatkatraditioihin kuuluu erottamattomana osana Mhing-turnaus. Kyseessä on muinaisesta kiinalaisesta Mahjongg -pelistä rakennettu enemmän eurooppalainen muunnos, joka on sovitettu pelikorteille. Yksi ottelu on aina useiden tuntien urakka ja ikkunapöytä 12. kannen WiFi-baarissa on mitä oivallisin paikka ottaa mittaa toisistamme ottelustrategian ja pelitaktiikan alueella. Samalla mainittu sijoittautuminen osoittautui oikein oivalliseksi paikaksi myös laivan tilanteen tosiaikaiseen seuraamiseen. Laivan satelliittiyhteyden käyttö baarin vapaan WiFi-verkon avulla piti sekä RSS-uutistarjonnan, Facebookin kuin Twitterinkin tiedot jatkuvasti ajan tasalla. Lisäksi baarin TV tarjoili lähes non-stop TV-uutispalvelua enkä pitänyt niin kovin pahana baarin virvokkeiden saatavuuttakaan, joten siinä korttia pelatessamme saatoin seurata myös yleistilanteen kehitystä ajan hermolla.


Aamupäivän vanhennuttua jo reippaasti alkoi tässäkin baarissa käydä huolestuneita ruotsalaismatkailijoita ja varsin myöhään, suunnilleen kymmenen korvalla, kuulutus lisäsi myöhästymisaikaamme siten, että uusi saapumisaika Värtanille olisi kello 14:00.

Tässä WiFi-baarissa alkoi ilmetä myös toinen uusi seikka; aukioloaikojen kaaos. Tosiasiahan oli se, että kaikki aukioloajat oli sovitettu siihen, että laiva olisi Tukholman Värtanilla 6:10, jolloin kaikki toimipisteet sulkeutuvat aamiaissalia lukuun ottamatta ja aukenisivat jälleen Tukholmasta lähdön jälkeen 7:10, jolloin mm. henkilökunnan osalta tuoreet voimat olisivat tulleet peliin. Nyt miehistötäydennystä tai -vaihtoa ei tietenkään kesken reissun tapahtunut ja kaikki myyntipisteet olivat vähän miten sattuu auki. Jossakin vaiheessa tämä WiFi-baari taisi olla ainoa auki oleva ”watering hole”.

Pidimme ottelussamme lounastauon laivan Buffet-ravintolassa ja siellä ollessamme viimein ikkunan takana siinteli Värtan ja se iän ikuinen Faneribolag siinä rannassa. Mikäs meillä oli siinä toisten kiireitä katsellessa ja katkarapuja mussuttaessa (toinen vakiomaneeri merimatkalla). Jostakin syystä satamatoiminnot sujuivat suorastaan salamavauhtia ja reippaasti alle normitunnissa alus oijusti takaisin jäiseen ränniin suuntana Turku.

Lounaan jälkeen palasimme omalle taistelutantereellemme WiFi-baariin, josta matkan tarkkailu entisellä tarkkuudella saattoi jälleen jatkua. Alkumatka Värtanilta sujui suorastaan normaalin oloista kyytiä ja arvailimme laivan ehkä kykenevän jopa ottamaan myöhästystä hitusen kiinni varsinkin kun TV-uutiset tiesivät kertoa ahtojäitä keränneen lounaistuulen jo huomattavasti hellittäneen.

Eipä tuo arvailu kauaa jatkunut, kun Sandholmin ja Furusundin reittien eroamiskohdassa, suunnilleen Stora Algön edustalla, Silja Europa joutui suorastaan matelemaan odotellessaan luotsikutterin saapumista toimittamaan palvelustaan laivalle. Laivan päälliköllä ei siis kaikesta päätellen ollut linjaluotsin papereita kuin normaalille Furusundin reitille, joten jouduimme odottelemaan väyläluotsia laivan ohjaksiin.

Sandholmin reittiä myös ajetaan ehkä kertaluokkaa pienemmällä kalustolla, joten Silja Europa on ehkä sieltä isoimmasta päästä reitille ohjattavista aluksista ja tämä näkyi siinä, että luotsin ohjastamana matkavauhtimme putosi jälleen kerran lähes ryöminnäksi, no, gps:n mukaan n. 9km/h. Vasta jossakin Korsön lounaispuolella saimme jätetyksi luotsin takaisin kutteriinsa ja laivan kippari pääsi rempaisemaan telegrammista vähän vauhtia paatille. Reipasta rapsakkaa ensin avovesille ja sitten suunta kohti Lågskäriä ja Ahvenanmaata. Vaikka vauhti nyt olikin kunnossa, olimme silti varsin hurjalla takamatkalla suhteessa normaalireittiin, pitkälti toistasataa kilometriä joka tapauksessa.

Suorastaan kapteenin oma kuulutus tiesi kertoa, että arvioitu saapumisaika Ahvenanmaan Långnäsiin eli siihen pakolliseen EU:n ulkopuoliseen taxfee-kaupan mahdollistavaan erityissatamaan olisi 00:30 ja olisimme sen jälkeen Turussa klo 02:30. Tilanteesta johtuen varustamo lupautui tarjoamaan matkustajille illallisen ja niille, jotka haluavat, tilaisuuden yöpyä laivalla ja saada vielä aamiaistakin ennen poistumista satakuntalaiseen aamusumuun.

Hyvissä ajoin ennen illallista saimme älyjen mittelömme valmiiksi ja tällä kertaa perheen kuopus pesi koko porukan suorastaan mennen tullen, rohkea strategia ja ovelat eräkohtaiset taktiikat veivät tällä kertaa täyden potin… vai lieneekö juniorilla vain käynyt hillitön tuuri. Tiedä häntä.

Hyvin syödyn illallisen jälkeen ja jo ehkä hieman turnauskestävyyttä menettäneenä jätimme tällä kertaa yöjuoksut vähemmälle ja keskityimme kohottamaan kattoa kuorsauksellamme. Jossakin vaiheessa piipahdin vilkaisemassa matkan tekoamme ja totesin, ettemme me ihan puoli kolmelta satamassa vielä olleet, mutta eipä tuolla oikeastaan ollut väliäkään.

Aamulla pakkasimme rensselit valmiiksi ja marssimme aamiaiselle laivan Buffet-ravintolaan. Saapuessamme paikalla ei vielä ollut juuri ketään, joten saatoimme kävellä suoraan noutopisteille ja rakennella tukevan aamiaisen kaikessa rauhassa. Aamiaisen loppupuolella alkoi muitakin matkalaisia ilmaantua erilaisina ryhminä paikan päälle, mutta me olimme jo valmiit ja saatoimme poistua omia aikojamme.

Viimeinen oikuttelun yritys tuli siinä, että hyttien pahviset avaimet lakkasivat toimimasta hiukan ennen kuin ehdimme takaisin ovea avaamaan. Vielä lähtiessämme hyttiavain toimi, muttei enää palatessamme. Tarvitsimme hieman henkilökunnan apua oven avaamisessa, mutta sen jälkeen saatoimme kävellä kenenkään häiritsemättä suoraan laivasta maihin ja kaivamaan ajopeliä parkkipaikan kinoksesta. Olipa muuten Turun parkkipirkotkin älynneet tukalan tilanteen eikä parkkiajan ylityksen seurauksena ollut kuitenkaan maksumääräystä auton tuulilasilla. Täydet pinnat harkinnan käytöstä force majeure -tilanteessa.

Risteilemme varmasti uudelleen tämän varustamon aluksilla, vaikean tilanteen käsittely oli lopulta varsin älykkäästi toteutettu, mistä nämä imaginääriset aplodit. Olipahan mieleenpainuva matka.

Aki Pitkäjärvi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s