Huh hellettä…


Jos vielä viime talvena Suomenniemellä manailtiin ankaria pakkasia ja runsaita lumia, niin päättynyt heinäkuu on kyllä maksanut tuon velan takaisin ja monta kertaa. Sanoisin, että liiankin monta … näin ihan henkilökohtaisena mielipiteenä.

Juhannuksen epävakaiset säät ajoittaisine sateineen ja yleisesti ottaen viileähköine kesäilmoineen olivat kuin muisto menneisyydestä, kunhan heinäkuun pari ensimmäistä päivää saatiin jäämään taustapeilin puolelle. Helteet pukkasivat päälle ja vain kahdenkymmenen neljännen päivän hetkellinen retkahdus hellerajojen alapuolelle lieni se säännön vahvistava poikkeus, jolla koko kuukausi saatiin määritellyksi ennätyshelteiseksi.

Taloyhtiössämme oli käynnissä siirtyminen muuttuneen asoy-lain mukaiseen oloon ja sen ansiosta asukkaille oli osoitettu joukko korjaustehtäviä joko itse tehtäväksi tai muualla teetettäväksi. Määräaika työn valmistumiseen oli asetettu näille näppäimille. Joka tapauksessa tarkoitus oli saada yhdessä perheen tuoreen ylioppilaan kanssa pari pienehköä remonttia valmiiksi, ennen vaimoni kesäloman alkua. Näin, jottei moiseen häsläämiseen suotta jouduttaisi käyttämään yhteistä aikaa.

Ajatus toki oli loistava ja milloin tahansa muuna aikana… myös helposti toteutettava. Saunatiloissa piti tarkistaa seinärakenteiden kuivana pysyminen ja kaakelointien/klinkkeröintien saumausten tiivistyksen tehostuskäsittely sekä lattian/seinän välisen sauman silikonoinnin uusiminen. Toinen erillinen remontti koski sadevesien johtamista pois talon läheltä. Eihän tuollaiseen voisi mitenkään saada hukattua paria päivää enempää. Vaan kuinkas kävikään.

Helteisen viikonvaihteen (jolloin pidimme vapaata viikonloppua, you know) jälkeen tuli maanantai ja ojustimme hyrysysymme kohti rautakauppaa remontissa tarvittavien materiaalien yms. hankkimiseksi. Jo aamuvarhaisesta alkaen lämpömittari kipusi vaivatta yli kolmenkymmenen celsiusasteen ja visiitit miellyttävästi ilmastoiduissa rakentamisen ja remontoinnin tavarataloissa pitenivät kuin huomaamatta.

Palattuamme takaisin varustekuorman kanssa kotiin vastassa oli seuraava hidaste. Automaattibiilin ilmastoinnin ansiosta matkanteko oli aivan siedettävää, mutta mikään ei valmistanut siihen mitä oven avaamalla kotipihalla saattoi saada vastaansa. Polttavan kuuma henkäys löi jo oven raosta päin näköä kuin Mike Tysonin oikea suora. Pelkästään kuorman purkaminen imaisi mehut ja yhteisestä sopimuksesta pojan kanssa siirsimme varsinaisen aloituksen tiistaiaamun viileyteen.

Aki Pitkäjärvi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s